Lillimistä Pulau Perhentianilla
Viikonloppu tuli vietettyä ratkiriemukkaasti 14 hengen porukalla Perhentianin saarella itä- Malesiassa. Valkoista hiekkaa, palmuja, aurinkoa ja turkoosia vettä. Aivan helmi paikka, pakko päästä joskus uudestaan! Lähtö tapahtui torstai-iltana ja bussissa tuli istuttua reilu 7 tuntia. Nukkuminen oli ihan mahdotonta, vaikka penkit oli hyvät ja jalkatilaakin riitti. Tulipahan tuijotettua vastaantulevien autojen valoja koko helvetin matka. Bussilla matkustaminen on täällä ehkä paras vaihtoehto kulkea, koska se ei oikeastaan maksa mitään (menopaluu oli huikeat 12e) ja bussit on vähintään yhtä hyvää tasoa kuin kotimaiset. Siis ei nyt mitkään HKL:n 69:t vaan pitkänmatkan dösät...
Aamun valjetessa lähdettiin Speed Boatilla mantereelta kohti Pulau Perhentiania. Matka veneellä kesti joku puol tuntia. Majoituttiin The Reef Chalets- nimiseen mestaan, joka tarjosi ihan asialliset pikku mökit ihan sopuhintaan. 8e/yö ei ole ollenkaan paha. Mitään ylimääräistä elämää ei ainakaan mun ja Laurin mökistä löytynyt missään vaiheessa, jos nyt Ekin lauantai aamuista vierailua ei lasketa mukaan. Ihana tunne herätä siihen, kun joku seisoo sun sängyn vieressä. Ja kyllä Eki, se ovi oli lukossa vielä illalla (lue: aamuyöllä) kun mentiin nukkumaan!
Perjantai meni aika pitkälti rannalla päikkäreiden merkeissä ja meressä lilliessä. Ja nyt kun jengi kelailee, että mitä helvettiä on lilliminen, niin todettakoon, että lähtekää Perhentianille ottamaan siitä selvää. Kyllä se siellä parin päivän aikana valkenee. =) Illalla vietettiin porukalla Mikon ja mun synttäreitä, vaikka päivät ei ihan kohdalle osunutkaan. Syötiin, juotiin, juotiin, juotiin ja juotiin. Siis en minä, mutta muut! Todettakoon tähän väliin, että jos Perhentianilla haluaa napsutella niin on syytä ottaa mukaan omat eväät. Olut ja muut litkut on nimittäin aika kortilla. Lauantai meni sitten snorklausretkellä. Kierrettiin päivän aikana 4 eri riuttaa ja nähtävää riitti ihan kivasti. Ite bongasin ainakin Nemon (sellainen oranssi-valkoinen pieni fisu), Barrakudan, Merikilpikonnan ja miljoona erilaista ja eriväristä pikkukalaa. Oli joku jopa nähnyt Keihäsrauskun. Siis sellaisen, joka vähän aikaa sitten päätti sen australialaisen mikähittosenniminyttaason- krokotiilimiehen elämän. Ilta meni sitten aika pitkälti samoissa merkeissä kuin edellinen sillä erotuksella, että Lauri a.k.a. Aasihattu (sori) yritti huonolla menestyksellä polttaa koko saaren. Kuva kertoo taas aika paljon...
Kaikki hyvä ja kiva valitettavasti loppuu aikanaan ja niin tääkin Perhentianin reissu. Sunnuntaina pakattiin kamat ja lähdettiin kunnon kaatosateen, hillittömän tuulen ja mukavien aaltojen saattelemana kohti rannikkoa. Linja-autossa ompi tunnelmaa! Ei helvetti, ei siellä taaskaan nukuttu. Oltiin aamulla perillä KL:ssa klo 04:30 ja tentti alkoi klo 08:45. Kyllä meni taas vahvasti... Mutta joo, ei tänne opiskelemaan tultu. Kokonaisuudessaan helvetin kiva viikonloppu. Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Puspus ja paipai =)